Miten olette sopeutuneet paluunne jälkeen? Me olemme mieheni kanssa kokeneet häkellyttävän "yksinäisyyden". Ennen muuttoa meillä oli aktiivinen sosiaalinen elämä, paljon tuttavia ja riittävästi ystäviä. Olemme olleet kaksi vuotta täällä ja suurin osa tuttavista ja ystävistä on niin kiireisiä (niin luulemme) ettemme enää tapaa heitä kuin harvakseltaan. Alkuun luulimme että se on ohimenevää tai tilapäistä mutta olemme tulleet siihen tulokseen että emme merkitse heille samaa kuin ennen. Ymmärrämme toki että elämäntilanteet vaikuttavat mutta voisihan sitä laittaa vaikka yhden rivin meilin: "Olen liian kiireinen tavataksemme mutta halusin kertoa ajattelin juuri äsken sinua".
Ovatko ihmiset todella niin työorjentoituneita ettei ystäviä enää pidetä samassa arvossa kuin ennen? Kiireessäkin on kyse valinnoista...
Minkälaisia kokemuksia teillä on?
