Yhdysvallat ja Eurooppa mielletään usein yhdeksi, kulttuuriltaan samanlaiseksi osaksi maailmaa. Tämä pitääkin paikkansa kun ns. länsimaita verrataan arabimaihin tai vaikka vanhoihin Aasian kulttuureihin. Kuitenkin Yhdysvaltain ja Euroopan, siten myös Suomen, välillä on joitain suuria eroja, jotka johtuvat nimenomaan kulttuurista, eli siitä miten ihmiset haluavat elää elämäänsä. Tämän lisäksi on tiedostettava se, että Yhdysvallat ei ole yksi homogeeninen maa, missä ihmiset ajattelevat ja elävät elämäänsä yhden ja saman kaavan mukaisesti, kuten esimerkiksi tapahtuu suurimmaksi osaksi yhä edelleen Suomessa. Yhdysvalloissa etnisyys, erilaiset kulttuurialueet ja koulutus erottelevat ihmisiä, heidän ajattelumallejaan ja toimintatapojaan.
Mitkä ovat ne asiat, jotka suomalaisen on hyvä tietää yhdysvaltalaisten erilaisuudesta jos vaikka muuttaa Yhdysvaltoihin asumaan? Monet niistä asioista ovat tulleet jollain lailla tutuiksi television välityksellä, mutta valtameren takana sohvalta käsin tapahtunut kulttuuriin kurkistus on eri asia kuin siinä eläminen. Televisio voi pahimmassa tapauksessa vahvistaa tiettyjä stereotypioita tai jopa luoda niitä käytännössä tyhjästä. Kun ihminen muuttaa asumaan Yhdysvaltoihin vahvojen stereotypioiden kanssa, voi niistä tiukasti kiinni pitäminen koitua kohtalokkaaksi, tai ainakin se viivästyttää arvovapaata kulttuuriin tutustumisen aloittamista.
Yhdysvaltalainen erilaisuus tulee hyvin esille tietynlaisena kulttuurikonservatiivisuutena, johon kuuluvat mm. aktiivinen uskonnollisuuden harjoittaminen (erityisesti länsieurooppalaiset nähdään Yhdysvalloissa aika maallistuneina, jopa turmeltuneina) ja pyhien perhearvojen kunnioittaminen. Yhdysvaltalaisista yli 30 % on ns. uudesti syntyneitä, yli 40 % käy vähintään kerran viikossa kirkossa ja ruokarukouksiakin lukee tai niitä kuuntelee perheen pään lausumana yli 60 % väestöstä. Uskonto voi olla ratkaisevassa roolissa uusien ystävyyssuhteiden luomisessa, sillä vain kirkossa käyvät ihmiset ovat kunnon ihmisiä, ja sitä kautta kelvollisia ystäviksi. Yhdysvallat on kuitenkin myös sisäisesti erilainen, sillä reilusti yli puolet kansasta ei näin ajattele.
Kulttuurikonservatiivisuus tulee hyvin esille myös kulttuuriliberalismin vastustamisena, eli länsieurooppalaisten yleisliberaalien arvojen vastustamisena. Näihin arvoihin kuuluvat tasa-arvon ulottaminen kaikille, myös homoseksuaaleille, siirtolaisille ja etnisille vähemmistöille, korkean verotuksen ymmärrys, ympäristönsuojelu, sekä kuolemantuomion vastustaminen ja mm. abortin hyväksyminen. Tosin näitä arvoja ajavat myös yhdysvaltalaiset liberaalit. Yhdysvaltalainen rintamalinja konservatiivisuuden ja liberalismin välillä kulkee vuoden 2000 presidentin vaalien ehdokkaissa. Konservatiivit äänestivät republikaani George W. Bushia, liberaalit demokraatti Al Gorea ja vihreiden Ralph Naderia.
Vaikka monet Euroopan maat ovat hyvää vauhtia muuttuneet monikulttuurisiksi, jää mm. Suomi hyvän matkaa monikulttuurisuuden asteessa Yhdysvalloista. Maa on maailman monikulttuurisin valtio ja se näkyy katukuvassa, televisiossa, mainonnassa, ruoassa, musiikissa, asuinalueissa jne. Monikulttuurisuus on myös osa työelämää ja siitä kumpuavat riidat tulehduttavat monen työpaikan ilmapiirin, koska monikulttuurisuutta ei aina olla nähty työpaikalla rikkautena, vaan haittana. Suomalaisen on hyvä tiedostaa, että etninen syrjintä on seksuaalisen häirinnän kanssa yleisin syy haastaa yritys oikeuteen.
Käräjäintomentaliteetti onkin seuraava suuri erottaja Yhdysvaltain ja Euroopan, varsinkin Suomen välillä. Yhdysvalloissa on helppo haastaa toinen ihminen, työnantaja tai jokin muu väärin toiminut instituutio oikeuteen ja vaatia suuria korvaussummia, koska television on siihen opettanut ja maasta löytyy paljon asianajajia, jotka eivät laskuta jos juttu päättyy tappioon. Voitetun jutun korvaussummasta otettu prosentti voi sitten nousta kymmeniin. Suomalaisen kannattaakin olla varovaisen harkitsevainen työpaikalla, varsinkin jos työpaikkana on suomalaisen yrityksen tytäryhtiö. Varomaton kielenkäyttö tai harkitsematon teko saattaa viedä yrityksen oikeuteen ja korvaukset voivat viedä liikevaihdon reilusti tappiolliseksi. Esimerkiksi työsopimukset paikallisten kanssa kannattaa tehdä harkiten, jotta mahdollisen erottamisen seurauksena yritystä ei voi haastaa oikeuteen sopimusrikkomuksesta. Myös seksuaalinen häirintä tulee ottaa vakavasti, sillä legendaarisin suomalaisen tietoon tullut tapaus oli se, kun erästä naista katsottiin työpaikalla ”sillä silmällä”.
Yhdysvaltalainen erilaisuus esimerkiksi suomalaisiin tulee esille myös muilla tavoilla. Selvin niistä on kommunikointi. Monet suomalaiset pitävät yhdysvaltalaisia meluisina, itsekeskeisinä, koko ajan tyhjää puhuvina ja tyhjälle nauravina pinnallisina ihmisiä. Kyse on kuitenkin erilaisesta kommunikoinnin käsityksestä. Kun suomalainen kulttuuri on tähän päivään asti korostanut pidättyväisyyttä, harkintaa ja vankkaa asiahallintaa, johon liittyy itsensä esille tuomisen kielto (onneksi nuori polvi on pääsemässä näistä tavoista eroon!), ollaankin suuressa ristiriidassa yhdysvaltalaisten kanssa. He kun nimenomaan korostavat itseään, omaa asemaansa tai rooliansa, ovat avoimia ja helposti lähestyttäviä, eikä sen asiahallinnan kanssakaan ole niin väliä. Se riittää, että tietää mistä puhutaan.
Kommunikoinnin eroja on myös se, että yhdysvaltalaiset käyttävät puhuessaan toisten ihmisten nimiä ja puhuvat itsestään. Suomessa ei juuri toisten nimiä käytetä ja omasta itsestään puhuminen on lähes kiellettyä. Suomessa pitää puhua epäsuorasti, jotta ei tunkeudu liiaksi toisen ihmisen yksityisyyteen tai tuo omaa yksityisyyttä liiaksi esille. Onneksi nuoriso on taas tässä asiassa hieman ”terveempi” tavoiltaan. Yhdysvaltalaisten ”itsekeskeisyys” meneekin käytännössä erilaisen kommunikointikäsityksen piikkiin, kuin että he todella olisivat niin äärimmäisen itsekeskeisiä. Itse asiassa ”itsekeskeinen” kommunikointi on sallittua myös monissa Länsi-Euroopan kielissä. Yhdysvalloissa on myös tärkeää puhua paljon ja osoittaa avointa sosiaalisuutta, jonka lisämausteena on hurtti huumori. Vakavailmeinen ja hiljainen suomalainen ei Yhdysvalloissa menesty, paitsi ehkä alkuperäiskansojen ja aasialaisten siirtolaisten keskuudessa.
Yhdysvaltalainen erilaisuus tulee esille myös positiivisuuden osalta. He tuovatkin omaa kulttuuripositivismiaan esille kommunikoinnissa, sillä he haluavat nähdä kaikessa jotain hyvää ja sanovat sen. Näin ihmisillä on parempi mieli ja hymy herkässä. Kun taas kulttuuripessimistit suomalaiset eivät kovin helposti näe hyvää missään, puhumattakaan että siitä jotain sanoisi ja naamakin on varmuuden vuoksi kurtussa. Naiset ovat onneksi hieman positiivisempaa joukkoa miehiin verrattuna. Tämä suuri kulttuurinen ero voi tuoda valtavia eroja esimerkiksi työpaikalla, koska suomalaiset ovat tottuneet antamaan ja saamaan vain negatiivista palautetta, kun taas yhdysvaltalaiset ovat tottuneet antamaan ja saamaan paljon positiivista palautetta, jonka sisään sijoitetaan tarvittava negatiivinen palaute. Myös työsuoritus nähdään erilailla, koska suomalainen näkee vain sen mikä vielä puuttuu tai on tekemättä, yhdysvaltalainen näkee tehdyn työn ja vasta sitten käy läpi puutteet.
Eroja löytyy sitten myös tulkinnoissa ystävällisyydestä ja ystävyydestä. Suomalaiset leimaavat yhdysvaltalaiset liian helposti pinnallisiksi, koska he ovat kauhean ystävällisiä, mutta kun se ei merkitse mitään tai johda mihinkään. Kyse on erilaisesta käsityksestä hyvistä tavoista ja toisen ihmisen huomioimisesta. Yhdysvaltalaiset ovat pääsääntöisesti ystävällisiä kaikkia kohtaan (paitsi jos he tietävät, että joku ei ystävällistä käytöstä ansaitse) ja se myös osoitetaan heti vieraallekin. Suomalainen on pääasiassa ystävällinen vain hyville tutuille, ystäville, työpaikan kollegoille ja ehkä myös sukulaisille. Suomessa ystävällinen käytös pitää ansaita ystävyyden tai hyvän tuttavuuden muodossa, kun taas Yhdysvalloissa ollaan ystävällisiä heti. Vasta kun toinen tekee jotain negatiivista, muuttuu ystävällisyys välinpitämättömyydeksi. Etninen erilaisuus voi tosin estää avoimen ystävällisyyden, ja sen tilalle tulee varautuneisuus.
Kun suomalainen muuttaa Yhdysvaltoihin, on tämä erilaisuus jollain lailla ratkaistava. Ennen kaikkea tulee kiinnittää huomio omaan kommunikointiin sekä oman olemuksen muuttamiseen avoimemmaksi, vastaanottavaisemmaksi ja positiivisemmaksi. Yhdysvalloista onkin hyvä omaksua kulttuurin positiivisia piirteitä, mutta samalla pitää kiinni omasta mielestään hyvistä suomalaista arvoista. Näin ihminen voi kasvaa henkisesti.
Seppo Tamminen
USA Training
